Esittely ja yhteystiedot 
Olen Kangasalla asuva eläinlääkäri, Emman, Kallen ja Lassen äiti ja Pekan vaimo. Työskentelen Kangasalan kunnan terveysvalvonnan johtajana ja teen hiukan praktiikkaa, omaksi iloksi ja tarpeeksi. Muun ajan jaan sitten lasten ja koiraharrastuksen kesken.
Olen harrastanut kultaisianoutajia vuodesta 1983, siitä lähtien kun sain rippilahjaksi Kulta-Haukku Venlan (1983-1996). Venla oli erittäin voimakas persoona, joka lähinnä kantapään kautta tutustutti minut tokon, näyttelyiden, nou/nomeharrastuksen ja yleensäkin noutajanomistamisen riemuihin ja ehkä ennen kaikkea haasteisiin. Venlalla oli yksi pentue, josta innostuin myös kasvattamisesta.
Venlan kaveriksi meille tuli seuraavaksi Venlan tyttärentytär, Miklaus Raffinose (1989-2002), eli Rafi. Rafi oli taas leppoisa lenkkikaveri, jonka vanhemmiten huomasi lähinnä ovien eteen kertyneistä kivikasoista. Rafi ei pitänyt tokoniuhotuksesta ja minä en pitänyt näyttelyniuhotuksesta, joten taipparit käytiin ja saatiin kipinä nome-puolelle. Rafin kanssa kokeiltiin myös agilityä lajin alkuaikoina.
Rafin tytär, Miklaus Ta i trä (1993-2006), eli Ruska, on ollut tähän mennessä elämäni koira. Ruska on rauhallinen ja asiallinen, jopa niin suuressa määrin että pidin sitä flegmaattisena kunnes alettiin harjoittelemaan tokoa ja nomea enemmän, ja ne jotka Ruskan ovat nähneet, tietävät ettei into loppunut kesken. Näyttelyurasta muodostui vaaleanpunainen unelma: 18 SA:ta riitti minulle. Tokosta Ruska innostui niin että minunkin oli vuoro innostua lajista uudestaan, voittajaluokkaan päästiin ja aina oli kivaa, vaikkei niin paljon tuloksia tullutkaan. Nomessa päästiin avoimeen luokkaan ja saatiin pari kolmosta ennen kuin Ruskan selkä rupesi oireilemaan ja Ruska siirtyi siskoni sohvakoiraksi. Valitettavasti Ruskan ainoasta pentueesta kahdella oli kyynär- ja yhdellä lonkkavika ja ainoa terve hukkui kevättulviin, joten kasvatuslinja loppui siihen.
Opiskeluajoilta kytenyt haave toteutui kun taloon tuli Essi-chessi. Kaveriksi Essille tuli kultainennoutajanarttu Polka, kun hain uutta kultaista joka olisi enemmänkin käyttöpuolen koira kuin näyttely. Siitä on sitten uusi yritys kasvatustyössä lähtenyt käyntiin. Chessien työskentelyyn viehätyin niin että halusin seuraavaan kultaiseen ripauksen chessimäisyyttä, niin tuli USA.sta Nancy. Opiskeluajoilta on myös perua russeli-innostus, tosin Tirri on enemmän Emman harrastuskaveri ja minun varpaidenlämmittäjä. Kun Nancy alkoi osoittaa potentiaalia A-koe koiraksi, tuli sitten tarve hankkia ylösajava koira, turbo-cockeri. Nämä pienet pörriäiset ovat vieneet sydämeni niin että A-kokeet eivät niin innostakaan, mutta nyt pitäisi päästä metsästämään.
Kasvatustyössäni tavoitteeni ovat ennen kaikkea luonteessa ja terveydessä. Minulla on vihdoin ollut mahdollisuus osallistua myös käytännön metsästykseen, mutta myös harrastus- ja kotikoirankin luonteessa haluan painottaa samoja puolia kuin metsälläkin. Kyky rauhoittua ja keskittyä annettuihin tehtäviin, kyky omatoimisesti ratkaista ongelmia, suhtautuminen avoimin mielen ja iloisella ilmeellä oudonpiinkin vastaantulijoihin, työskentelyinto ja halu miellyttää ohjaajaansa ovat mielestäni kultaisennoutajan ominaispiirteitä.
Terrierin luonteeseen kuuluu mielestäni ennen kaikkea rohkeus ja avoimuus uusia asioita kohtaan, kuten myös välillä raivostuttavakin sitkeys ja itsenäisyys.
Kummassakin rodussa liiallinen pehmeys on mielestäni epätoivottavaa, koiran täytyy kestää elämistä. Kun tähän lisätään terve rakenne ja rodunomainen ulkonäkö, niin ei paljon muuta voi toivoa.
Nykyisin koiraharrastus pyörii lähinnä nome-puolella, mutta spanielikokeissa, mejä ja luolakokeissa käydään myös koiran kehitysasteen mukaan.
Mottona kuitenkin lajissa kuin lajissa on että harrastamisen täytyy olla hauskaa ja tavoitteet on asetettava harjoittelun mukaan. Silloin ei yleensä suurempia pettymyksiä tule vaikka ei tulisi menestystäkään !
Anne Woivalin
anne.woivalin@fimnet.fi
puh. 0400-132626
Huom, vastaan silloin kun kerkiän, soita uudestaan myöhemmin jos et tavoita. |
